9 viikkoa jouluun on...

Moi taas. Ajattelin pistää kirjapinon sivuun ja selitellä fiiliksiäni esseen pohdiskelun sijaan.

Olen puolessa välissä kolmannen opintovuoteni neljättä viikkoa. Ensi viikolla on ensimmäinen essee-deadline. Siinä missä ensimmäinen ja toinen vuosi menivät pääasiassa hengaillen ja puoli-opiskellen, tänä vuonna joutuu oikeasti tekemään töitä. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että minulla on viimeinkin ainoastaan oman alan opintoja. Kaksi kirjallisuuskurssia yhtä aikaa! Kuulostaa ihanalta. Ja tavallaan onkin. Mutta valitettavasti toinen kursseista ei nappaa ollenkaan (keskiaikainen kirjallisuus, Chaucer alkuperäisteksteillä - ei kiitos!), ja lukemista riittää sen verran, että viikonloput tehden ei-mitään (kuten viime vuonna, kun pidin viikonloppuisin vapaata Nickin seurassa) ei kyllä onnistu. Mikä on tottakai sinänsä hyvä, sillä Nick ei tosiaan ole täällä ja pitäähän sitä jotenkin kuluttaa aikansa.

Swing-tanssi vie edelleen aika ison osan aikaa - arviolta 10 tuntia viikossa. Mikä on aika hurjaa, kun iso osa osa-aikatöistäkin veisi vähemmän. Ei liene kumma, jos välillä väsyttää koko homma. Eikä siis väsytä tanssiminen - teen sitä vähemmän kuin koskaan. Nyt sitä vaan vetää tanssitunteja, suunnittelee, vastailee sähköposteihin, järjestää ja istuu musiikkikopissa. Ja järjestää vähän lisää.

Opinnot ja swing vievät suurimman osan aikaan, ja loput haukkaa muu kuntoilu ja Nickin kanssa juttelu. Eikä se haittaakaan kovin paljon. Välillä toivon, että olisi enemmän aikaa tehdä käsitöitä tai katsoa kiinni mielenkiintoisia tv-sarjoja, mutta kai sitä olisi jos ottaisi aikaa.

Meidän kämppä on ihana ja mun huone on parhain ja ihanin ja ISOIN, yläkerrassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Nick tulee 4 viikon päästä, silloin on molemmat esseet ohi ja vain ryhmäesitelmät jäljellä. Jouluun on 9 viikkoa ja silloin on puolet kolmannesta vuodesta tehty. On paljon juttuja, jotka stressaa ja raivostuttaa (eniten swing-tanssin puolelta...), mutta jotenkin tällä viikolla tuntuu helpommalta ja vakaammalta kuin pitkään aikaan. Toivotaan, että se kestää.

Aina tässä käy näin

Viimeinen päivitys syyskuulta, hups? Kyllä se aika juoksee. Yllättäen yliopiston toinen vuosi onkin jo ohi ja kesäloma on alkanut.

En osaa sanoa mikä yleisfiilikseni tästä menneestä vuodesta on, mutta mukaan mahtuu paljon erittäin hyvää sekä pahaa. Ei nyt välttämättä erittäin pahaa, jos ei lasketa tämän keskiviikon uutisia, jotka sain poikaystävältäni illalla ainoan kokeeni jälkeen.

Nick on Brittien ilmavoimissa, mikä tarkoittaa sitä, että kun käsky kuuluu, pitää mennä. Minne tahansa, milloin tahansa, kuinka pitkäksi aikaa tahansa, mutisematta. Minne tahansa on tässä tapauksessa Kypros, milloin heinäkuun 28. päivä ja kuinka pitkäksi aikaa 2-3 vuotta. Jipii. Tai sitten ei.

Elän tällä hetkellä epämääräisessä tilassa, jossa en tiedä juuri mitään mistään mitä seuraavat kolme kuukautta aikovat tuoda tullessaan. Minulla ei ole töitä (enkä niitä Suomesta saa, ja epätoivoiset yritykseni saada töitä täältä ovat tähän mennessä epäonnistuneet), minulla ei ole yliopistoa. Minulla ei ole tanssitunteja. Raahan itseni salille lähes päivittäin ja yritän parhaani mukaan keksiä itselleni tekemistä (= kirjoittaa työhakemuksia, siivota etc) ja nähdä ihmisiä.

Epävarmat suunnitelmani tälle kesälle menevät suunnilleen näin. Palaan Suomeen 7. heinäkuuta. Jos onnistaa, menen tanssimaan Ruotsiin viikoksi puoli-ilmaiseksi. Lennän ehkä heinäkuun viimeisellä viikolla Nickin vanhempien luokse viettämään aikaa Nickin kanssa ennenkuin se lähtee Kyprokselle. Palaan Suomeen ajaksi x. Palaan toivottavasti Skotlantiin elokuussa (jos on töitä tai kämppä tai molemmat), mahdollisesti syyskuussa.

Tarkoitukseni oli varmaan kirjoittaa kuluneesta vuodesta. Mitä täällä on tapahtunut? Olen opiskellut ja saanut ihan kiitettäviä arvosanoja, ainakin suurimmilta osin. Olen tanssinut. Olen viettänyt paljon aikaa Nickin kanssa. Olen stressanut ihan järkyttävän paljon, mutta myös nauttinut olostani. Täällä on ollut ihan mahdottoman kurja sää koko ajan verrattuna viime vuoteen. Nyt on vähän lämmennyt, muttei lähellekään niitä lämpötiloja mihin täällä päästiin viime vuonna jo ennen pääsiäistä. Ei sillä, huomasin äsken polttaneeni niskani eilen istuskellessani kaverin takapihalla, eli ei täällä tällä hetkellä ihan jäätävää ole - jos ei tuulisi.

Pakkausrumba alkaa taas pian, enkä kyllä odota innolla. Suomi melkein houkuttelee tällä hetkellä: kaverit, ehkä lämmin kesä, ruisleipä, karjalanpiirakat ja Helsinki. Ja salmiakkikin.

Ai niin, olen meidän swing dance societyn "presidentti" (titteli kuulostaa jotenkin huvittavalta, erityisesti suomeksi) ensi vuodeksi. Mitä tapahtui?

Pakkaus #2

Aloitin jo kirjoittamaan tätä englanniksi Tumblriin, mutta sitten tajusin, että sen sijaan, että ölisen epämääräisesti siellä, voisin ölistä täällä, kun sehän tämän blogin tarkoitus on. Olla vuodatuskanava kaikelle "tälle" (= Skotlanti-Suomi-muutto-opiskelu-asialle).

Eilisen pakkausrumban jälkeen alkoi tänään pakkaus #2, kun piti erotella mitä tavaroita lähtee oikeasti mukaan noista mitä oli mukana Helsingissä asuessani tässä kesän aikana ja niistä mitä olin jättänyt tänne äidin luo. Kello on nyt ohi aamukymmenen ja olen pakannut suunnilleen puolitoista tuntia. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, odotan olevani valmis tämän rumban kanssa seuraavan kolmen tunnin sisällä. Tämä siis sisältäen tämän jo puolituntia kestäneen ja edelleen jatkuvan hengailun sillä aikaa kun remonttireiska tuolla iskee jotain metallilautoja ikkunoihin, sekä sen, että raahaan kaiken mitä en ota mukaan kellariin säilytykseen.

Olen jotenkin onnistunut pitämään pakkaamisen ja tavaramäärän tällä kertaa ihan aisoissa ja järkevissä mittasuhteissa. Onhan sitä tavaraa edelleen paljon, astioita pitää taas viedä lisää, meinaan kantaa tällä kertaa luistimet mukaan (viime talvena harmitti ihan kauheasti kun ei ollut) ja langat kulkee koko ajan molempiin suuntiin (kesän alussa alkoi kyllä sellainen neulontabuumi omalla kohdalla, että oksat pois) ja niin edespäin, mutta ei tunnu siltä, että matkalaukut ei mene kiinni ja tavaraan hukkuu. Listat myös auttaa paniikin aisoissa pitämisen kanssa. Mulla sievästi listattu kaikki mitä mihinkin laukkuun menee ja paljon ne suunnilleen painaa. Helpottaa tuon matkalaukun painon vahtimisessakin. Se on niin iso, että sinne mahtuisi vaikka kuinka, mutta myös aika painava itsessään, niin saa aina varoa.

Suuresti tätä pakkausrumbaa helpottaa sekin, että kun Nick oli täällä käymässä niin täytin herran lähtiessä loput hänen puolityhjästä rinkastaan omilla tavaroillani. Ja astioita käsimatkatavaroihin. :D Ja marraskuussa käymään tulossa oleva kaverini tarjoutui jo tuomaan myös tavaroita, eli saan pari lankakerää (piti tilata mekkoon pikaisesti ekstrakeriä kun tuli paniikki, että lanka loppuu - ja värin tuotantohan on tottakai lopetettu) ja muutaman astian vielä tänne hänen mukanaan.

On tässä kyllä edelleen iso matkalaukku, täysi rinkka ja käsimatkatavarana lentolaukku, jonka painoa Lufthansa ei ikinä onneksi tarkasta. :D Kunhan saan pidettyä noiden ruumaan menevien kanssa kilot aisoissa niin kaikki on hyvin.

Tänään pitää vielä käydä printtaamassa jossain passikuvakokoiset kuvat, ostaa ruisleipää, kesäsesonki Muumi-muki ja käydä isän luona ennenkuin on lähtö. Kaikki hiljaiset hetket aion vain istua ja neuloa, ja sitten huomenaamulla onkin lähtö kentälle jo ennen aamukahdeksaa.

Yksi yö!

3, 2, 1...

Jäi sitten vähän vähälle tämä blogin päivittäminen tuosta viime lukuvuoden loppupuolesta. Viime päivityksen jälkeen, joka oli siis huhtikuussa (hupsista) on ehtinyt tapahtua melkoisesti, joskaan en nyt jaksa alkaa jaarittelemaan siitä sen kummemmin.

Kesä meni ja tuli ja jälleen syyskuu. Kolme yötä jäljellä Suomessa ja pakkaaminen, siivoaminen, viime hetken asioiden hoitaminen ja yleinen panikointi alkavat viedä ison osan ajasta. Tällä kertaa osaan (ehkä) olla fiksumpi pakkaamisen suhteen, joten toivottavasti sen takia ei tarvitse yöuniaan menettää (toisin kuin Aberdeenista lähtiessä).

Odotan innolla takaisin Aberdeeniin pääsyä, uuden lukuvuoden alkua ja paluuta omaan "arkeen". Ja kun se poikaystäväkin nyt odottaa tuolla Skotlannin päässä niin senkin näkemistä odottaa aika paljon, vaikkei viime kerrasta olekaan kuin kolme viikkoa (tuntuu kyllä pidemmältä), kun herra oli täällä Suomessa käymässä.

Ei tässä nyt oikeasti mitään ihmeellistä sanottavaa ollut. Jos nyt pääsisi helpommin takaisin tähän blogin päivittämiseen siellä Aberdeenin päässä kun viime päivityksestä ei ole puolta vuotta. :D

Puolivälissä

Istun tällä hetkellä bussissa kohti Bristolia, joka tämän viikon toiseksi viimeinen pysäkkiä, jos Bathia ei lasketa (ja minähän en). Tähän mennessä on siis vierailtu Glasgowssa, Grasmeressä (Lake District), Yorkissa ja Lontoossa. Mitäs näistä sanoisi. Glasgow oli vilkas ja kiva, voisin jossain vaiheessa mennä vähän pidemmäksikin aikaa kuin vain vajaaksi päiväksi.

Lake District oli upea, tekisi mieli mennä joskus kiertämään sitä ajan kanssa niin, että näkisi muutakin kuin vain Grasmeren. Oli ihanaa nähdä Annia, jutella ja kävellä ympäriinsä. Teetä ja sympatiaa, ja kakkua.


York oli pieni ja sievä (ja missasin kuningattaren vierailun päivällä, hitsi), joskin sää alkoi olla vähän ikävä kun pääsin sinne asti, tiistaina satoi koko päivän ja keskiviikkoaamuna, jolloin lähdin Lontooseen seitsemältä aamulla, tuli niin valtavasti räntää, etten meinannut nähdä eteeni. Muuten sää on ollut ihan hyvä, viileämpi kuin mitä Aberdeenissa oli ennen lähtöä (joskin nyt siellä on ilmeisesti vain lunta ja kylmää). Sateesta huolimatta kuitenkin tallustin urheasti ympäriinsä sateenvarjoni kanssa. Harmittaa, etten saanut oikein kuvia kun oli niin ikävä sää. :c Kiipesin York Minsterin torniin (275 porrasta, just fyi), jalkani tutisivat varmaan tunnin jälkeenpäin aina kun pysähdyin. :D Kävin testaamassa paikallista swing dance tarjontaa, oli hauska ilta. :)

Lontoo oli, ja aina on, ihana ja aika juoksi niin nopeasti, että tuntuu kuin en olisi ollut siellä kuin vajaan päivän. Näin Gracen (nykyinen naapuri, tuleva kämppis) keskiviikkoiltana ja hengailtiin yhdessä myös torstaina. Käytiin National Galleryssä, syömässä, kierreltiin vähän kauppoja ja iltapäivällä istahdettiin teelle ja kakulle. Very civilized. Lontoo on siitä vähän vaarallinen minulle, etten koskaan kykene olemaan shoppailematta (vaikken nyt paljon mitään ostanutkaan, mutta jotain silti). Onnistuin kuitenkin pitäytymään asioissa joita oikeasti vähän tarvitsinkin. Illalla menin katsomaan miltä pääkaupungin tanssijat vaikuttavat. Lontoossa on valtavasti valinnanvaraa swing dance iltojen suhteen ja torstai-iltana olisikin ollut ilmeisesti Lontoon parhain tanssi-ilta Hammersmithissä, mutten jaksanut raahata itseäni niin pitkälle niin myöhään, joten menin vain keskustaan vähän vaatimattomampaan iltaan (suomalainen opettaja kiinnosti myös :D). Oli kyllä ihan mielettömän kivaa, pääsin tanssimaan tosi paljon. En edes hakenut ketään tanssimaan kertaakaan, melkein koko ajan oli joku pyytämässä ja pari kappaletta on aina ihan kiva vaan istua ja katsoakin.


Nyt sitten Bristoliin (jossa olisi koko viikonlopun swing dance festivaali, mutta se on täysin loppuunmyyty :C), lauantaina Bathiin (jossa on kaikkea siistiä!) ja illalla Worcesteriin. Maanantaina Oxford, jota odotan aika innolla (enkä vähiten seuran takia).

Kesäkesäkesä

Täällä on ollut viime viikosta asti lähes joka päivä ihan mielettömän hyvä keli, tänään mentiin +21 asteessa ihan varjossa! Käveltiin viikonloppuvieraani kanssa rannalle ja löysin uuden paikan, jonne haluan palata uudelleen. Tienviertä kävellessä oli melkein liian kuuma ja meren äärellä tuntui täydelliseltä kesäpäivältä vaikka on vasta maaliskuu.

Kevätloma alkoi tuossa perjantaina ja täältä on jälleen kaikki kaikonnut kuka minnekin. Itse vietän täällä ensimmäisen viikon ja lähden kahdeksi viimeiseksi viikoksi kiertämään Brittejä seuraavanlaisen suunnitelman mukaisesti:

Aberdeen - Glasgow - Lake District - York - Lontoo - Bristol&Bath - Worcester - Oxford - Derbyshire - Newcastle - Aberdeen

Tulee olemaan intensiivinen kaksi viikkoa, mutta varmasti sen arvoista. :) Ja pääsen näkemään tuttuja Lake Districtissä, Lontoossa, Worcesterissa, Oxfordissa ja Derbyshiressä!

Aika kuluu täällä ihan valtavaa vauhtia opintojen ja tanssimisen kanssa. Erityisesti tanssimisen. Dance societyn showcase oli edellisellä viikolla ja saman viikon viikonloppu meni swing dance workshopissa, joka oli melkoisen intensiivinen. Tanssiminen on vain niin mielettömän hauskaa, en malta odottaa, että tunnit alkaa taas kunnolla loman jälkeen. Meillä on huomenna jonkinlainen minioppitunti täällä Hillheadissa yhä paikallaolevien swing dance ihmisten kanssa, ja jos ei muuta niin pääsen varmaan tanssimaan ainakin Lontoossa, joten onneksi pääsee edes vähän tanssimaan.

Kaikki menee niin hyvin, etten osaa oikein edes sanoa mistään mitään. Voisin vain hehkuttaa ikuisuuden siitä miten paljon rakastan tanssimista, miten hyviä kirjallisuusluennot on, miten hauskaa latinan luennoilla on ja siitä miten hyvä viikonloppu tämä on ollut. Nautin olostani täällä edelleen täysin rinnoin, enkä haluaisi olla missään muualla.

Ainut asia josta voisin valittaa on se, että mun huone on jälleen ihan tuskallisen kuuma jos en pidä ikkunaa auki 24/7. Eikä siitäkään edes kannata valittaa.

Aina välillä tuntuu epätodelliselta, että asiat menee näin hyvin.

Isoa ja pientä, pitkästä aikaa

Hei taas.

Tänään on ollut vähän epätodellisen oloinen päivä. Lähdin aamulla muutaman kämppiksen ja naapurin kanssa salille ja ihmeteltiin New Carnegien parkkipaikalla olevaa poliisiautoa.

Porter tuli myöhemmin rutiinikäynnille tarkastamaan palosammuttimia ja saimme kuulla, että joku poika oli kuollut. Ilmeisesti kyseessä oli unilääkkeiden yliannostus (ja alkoholi). Hillhead on ollut ihan valtavan hiljainen koko päivän. Tämäntyyppisissä opiskelijasoluissa kuolee mun tietojeni mukaan joka vuosi muutama ihminen, mutta kaipa sitä elää koko ajan ajattelematta asiaa ja kun jotain tällaista sitten tapahtuu, se vaan shokeeraa.


Lisäksi Erasmus-kämppiksemme Franziska lähti tänään takaisin Saksaan. Outoa ajatella, että viereinen huone on nyt luultavasti tyhjä loppuajan. Tulee kyllä ikävä. :c Franzi tosin suunnitteli tulevansa käymään joskus huhtikuussa ja kutsui meidät Frankfurtiin, joten ehkä vielä nähdään.


Ollaan hengailtu tänään melkolailla koko päivä yhdessä paikallaolevien kämppisten ja naapurissa asuvien Gracen ja Leahin kanssa.


Näin pirteästi aloitan blogini kirjoittamisen vuonna 2012. Toivotaan, ettei mene yhtä masentavaksi ensi vuonna.


Jokseenkin pirteämmissä merkeissä: kävin Edinburghissa äänestämässä viime viikonloppuna (ja sairastuin), luennot alkoivat tuossa maanantaina (tärisin ja yskin sängyn pohjalla) ja olen tässä pikkuhiljaa totutellut yliopistoelämään. Olen köhinyt ja niistellyt tasaisesti koko viikon kun en malttanut jäädä hoitamaan itseäni kunnolla vaan ravasin luennoilla, kuuntelemassa live jazzia ja promoamassa swing dance societyä Societies' Fayressä. Eilen (eli lauantaina) olin kuuden tunnin nykytanssi workshopissa. Jalkalihakseni huutavat edelleen leipää vaikka kuinka venyttelin ja kävin salilla kevyesti liikkumassa niitä takaisin normaalitilaan.


Yliopistoasioita: rakastan kirjallisuuskurssiani jo nyt ihan valtavasti! Kurssin pääluennoitsija/course coordinator Shane Alcobia-Murphy on loistava ja lukulistamme vaikuttaa tosi hyvältä. Ensimmäinen luento/introduction alkoi Lily Allenin Fuck Youn raikaessa luentosalissa ja seuraavat luennot ovat jatkaneet sen jalanjäljissä.


Saksan luennoitsijani aiheuttavat edelleen päänsärkyä ja latina on edelleen kivaa: käännetään tällä kurssilla kirjallisuutta (loppuvaiheessa OVIDIN METAMORPHOSES, eli nyt on hyvä syy käyttää opiskeluaikaa sen lukemiseen, virallisten käännösten tutkimista kuitenkin suositellaan).


Sairastelun nojalla ehdin lukea tavallista enemmän ja sain kurssikirjojen aloittamisen lisäksi luettua kaksi omaa kirjaa: Alice Seboldin Luckyn ja John Greenin A Fault In Our Starsin. Suosittelen muuten molempia lämpimästi.

Olen päättänyt, että ennenkuin lähden kesäksi Suomeen, olen lukenut jokaisen kirjan, joka minulla on täällä. Katsotaan miten menee.