Moi taas. Ajattelin pistää kirjapinon sivuun ja selitellä fiiliksiäni esseen pohdiskelun sijaan.
Olen puolessa välissä kolmannen opintovuoteni neljättä viikkoa. Ensi viikolla on ensimmäinen essee-deadline. Siinä missä ensimmäinen ja toinen vuosi menivät pääasiassa hengaillen ja puoli-opiskellen, tänä vuonna joutuu oikeasti tekemään töitä. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että minulla on viimeinkin ainoastaan oman alan opintoja. Kaksi kirjallisuuskurssia yhtä aikaa! Kuulostaa ihanalta. Ja tavallaan onkin. Mutta valitettavasti toinen kursseista ei nappaa ollenkaan (keskiaikainen kirjallisuus, Chaucer alkuperäisteksteillä - ei kiitos!), ja lukemista riittää sen verran, että viikonloput tehden ei-mitään (kuten viime vuonna, kun pidin viikonloppuisin vapaata Nickin seurassa) ei kyllä onnistu. Mikä on tottakai sinänsä hyvä, sillä Nick ei tosiaan ole täällä ja pitäähän sitä jotenkin kuluttaa aikansa.
Swing-tanssi vie edelleen aika ison osan aikaa - arviolta 10 tuntia viikossa. Mikä on aika hurjaa, kun iso osa osa-aikatöistäkin veisi vähemmän. Ei liene kumma, jos välillä väsyttää koko homma. Eikä siis väsytä tanssiminen - teen sitä vähemmän kuin koskaan. Nyt sitä vaan vetää tanssitunteja, suunnittelee, vastailee sähköposteihin, järjestää ja istuu musiikkikopissa. Ja järjestää vähän lisää.
Opinnot ja swing vievät suurimman osan aikaan, ja loput haukkaa muu kuntoilu ja Nickin kanssa juttelu. Eikä se haittaakaan kovin paljon. Välillä toivon, että olisi enemmän aikaa tehdä käsitöitä tai katsoa kiinni mielenkiintoisia tv-sarjoja, mutta kai sitä olisi jos ottaisi aikaa.
Meidän kämppä on ihana ja mun huone on parhain ja ihanin ja ISOIN, yläkerrassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Nick tulee 4 viikon päästä, silloin on molemmat esseet ohi ja vain ryhmäesitelmät jäljellä. Jouluun on 9 viikkoa ja silloin on puolet kolmannesta vuodesta tehty. On paljon juttuja, jotka stressaa ja raivostuttaa (eniten swing-tanssin puolelta...), mutta jotenkin tällä viikolla tuntuu helpommalta ja vakaammalta kuin pitkään aikaan. Toivotaan, että se kestää.
No comments:
Post a Comment