9 viikkoa jouluun on...

Moi taas. Ajattelin pistää kirjapinon sivuun ja selitellä fiiliksiäni esseen pohdiskelun sijaan.

Olen puolessa välissä kolmannen opintovuoteni neljättä viikkoa. Ensi viikolla on ensimmäinen essee-deadline. Siinä missä ensimmäinen ja toinen vuosi menivät pääasiassa hengaillen ja puoli-opiskellen, tänä vuonna joutuu oikeasti tekemään töitä. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että minulla on viimeinkin ainoastaan oman alan opintoja. Kaksi kirjallisuuskurssia yhtä aikaa! Kuulostaa ihanalta. Ja tavallaan onkin. Mutta valitettavasti toinen kursseista ei nappaa ollenkaan (keskiaikainen kirjallisuus, Chaucer alkuperäisteksteillä - ei kiitos!), ja lukemista riittää sen verran, että viikonloput tehden ei-mitään (kuten viime vuonna, kun pidin viikonloppuisin vapaata Nickin seurassa) ei kyllä onnistu. Mikä on tottakai sinänsä hyvä, sillä Nick ei tosiaan ole täällä ja pitäähän sitä jotenkin kuluttaa aikansa.

Swing-tanssi vie edelleen aika ison osan aikaa - arviolta 10 tuntia viikossa. Mikä on aika hurjaa, kun iso osa osa-aikatöistäkin veisi vähemmän. Ei liene kumma, jos välillä väsyttää koko homma. Eikä siis väsytä tanssiminen - teen sitä vähemmän kuin koskaan. Nyt sitä vaan vetää tanssitunteja, suunnittelee, vastailee sähköposteihin, järjestää ja istuu musiikkikopissa. Ja järjestää vähän lisää.

Opinnot ja swing vievät suurimman osan aikaan, ja loput haukkaa muu kuntoilu ja Nickin kanssa juttelu. Eikä se haittaakaan kovin paljon. Välillä toivon, että olisi enemmän aikaa tehdä käsitöitä tai katsoa kiinni mielenkiintoisia tv-sarjoja, mutta kai sitä olisi jos ottaisi aikaa.

Meidän kämppä on ihana ja mun huone on parhain ja ihanin ja ISOIN, yläkerrassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Nick tulee 4 viikon päästä, silloin on molemmat esseet ohi ja vain ryhmäesitelmät jäljellä. Jouluun on 9 viikkoa ja silloin on puolet kolmannesta vuodesta tehty. On paljon juttuja, jotka stressaa ja raivostuttaa (eniten swing-tanssin puolelta...), mutta jotenkin tällä viikolla tuntuu helpommalta ja vakaammalta kuin pitkään aikaan. Toivotaan, että se kestää.

Aina tässä käy näin

Viimeinen päivitys syyskuulta, hups? Kyllä se aika juoksee. Yllättäen yliopiston toinen vuosi onkin jo ohi ja kesäloma on alkanut.

En osaa sanoa mikä yleisfiilikseni tästä menneestä vuodesta on, mutta mukaan mahtuu paljon erittäin hyvää sekä pahaa. Ei nyt välttämättä erittäin pahaa, jos ei lasketa tämän keskiviikon uutisia, jotka sain poikaystävältäni illalla ainoan kokeeni jälkeen.

Nick on Brittien ilmavoimissa, mikä tarkoittaa sitä, että kun käsky kuuluu, pitää mennä. Minne tahansa, milloin tahansa, kuinka pitkäksi aikaa tahansa, mutisematta. Minne tahansa on tässä tapauksessa Kypros, milloin heinäkuun 28. päivä ja kuinka pitkäksi aikaa 2-3 vuotta. Jipii. Tai sitten ei.

Elän tällä hetkellä epämääräisessä tilassa, jossa en tiedä juuri mitään mistään mitä seuraavat kolme kuukautta aikovat tuoda tullessaan. Minulla ei ole töitä (enkä niitä Suomesta saa, ja epätoivoiset yritykseni saada töitä täältä ovat tähän mennessä epäonnistuneet), minulla ei ole yliopistoa. Minulla ei ole tanssitunteja. Raahan itseni salille lähes päivittäin ja yritän parhaani mukaan keksiä itselleni tekemistä (= kirjoittaa työhakemuksia, siivota etc) ja nähdä ihmisiä.

Epävarmat suunnitelmani tälle kesälle menevät suunnilleen näin. Palaan Suomeen 7. heinäkuuta. Jos onnistaa, menen tanssimaan Ruotsiin viikoksi puoli-ilmaiseksi. Lennän ehkä heinäkuun viimeisellä viikolla Nickin vanhempien luokse viettämään aikaa Nickin kanssa ennenkuin se lähtee Kyprokselle. Palaan Suomeen ajaksi x. Palaan toivottavasti Skotlantiin elokuussa (jos on töitä tai kämppä tai molemmat), mahdollisesti syyskuussa.

Tarkoitukseni oli varmaan kirjoittaa kuluneesta vuodesta. Mitä täällä on tapahtunut? Olen opiskellut ja saanut ihan kiitettäviä arvosanoja, ainakin suurimmilta osin. Olen tanssinut. Olen viettänyt paljon aikaa Nickin kanssa. Olen stressanut ihan järkyttävän paljon, mutta myös nauttinut olostani. Täällä on ollut ihan mahdottoman kurja sää koko ajan verrattuna viime vuoteen. Nyt on vähän lämmennyt, muttei lähellekään niitä lämpötiloja mihin täällä päästiin viime vuonna jo ennen pääsiäistä. Ei sillä, huomasin äsken polttaneeni niskani eilen istuskellessani kaverin takapihalla, eli ei täällä tällä hetkellä ihan jäätävää ole - jos ei tuulisi.

Pakkausrumba alkaa taas pian, enkä kyllä odota innolla. Suomi melkein houkuttelee tällä hetkellä: kaverit, ehkä lämmin kesä, ruisleipä, karjalanpiirakat ja Helsinki. Ja salmiakkikin.

Ai niin, olen meidän swing dance societyn "presidentti" (titteli kuulostaa jotenkin huvittavalta, erityisesti suomeksi) ensi vuodeksi. Mitä tapahtui?