Isoa ja pientä, pitkästä aikaa

Hei taas.

Tänään on ollut vähän epätodellisen oloinen päivä. Lähdin aamulla muutaman kämppiksen ja naapurin kanssa salille ja ihmeteltiin New Carnegien parkkipaikalla olevaa poliisiautoa.

Porter tuli myöhemmin rutiinikäynnille tarkastamaan palosammuttimia ja saimme kuulla, että joku poika oli kuollut. Ilmeisesti kyseessä oli unilääkkeiden yliannostus (ja alkoholi). Hillhead on ollut ihan valtavan hiljainen koko päivän. Tämäntyyppisissä opiskelijasoluissa kuolee mun tietojeni mukaan joka vuosi muutama ihminen, mutta kaipa sitä elää koko ajan ajattelematta asiaa ja kun jotain tällaista sitten tapahtuu, se vaan shokeeraa.


Lisäksi Erasmus-kämppiksemme Franziska lähti tänään takaisin Saksaan. Outoa ajatella, että viereinen huone on nyt luultavasti tyhjä loppuajan. Tulee kyllä ikävä. :c Franzi tosin suunnitteli tulevansa käymään joskus huhtikuussa ja kutsui meidät Frankfurtiin, joten ehkä vielä nähdään.


Ollaan hengailtu tänään melkolailla koko päivä yhdessä paikallaolevien kämppisten ja naapurissa asuvien Gracen ja Leahin kanssa.


Näin pirteästi aloitan blogini kirjoittamisen vuonna 2012. Toivotaan, ettei mene yhtä masentavaksi ensi vuonna.


Jokseenkin pirteämmissä merkeissä: kävin Edinburghissa äänestämässä viime viikonloppuna (ja sairastuin), luennot alkoivat tuossa maanantaina (tärisin ja yskin sängyn pohjalla) ja olen tässä pikkuhiljaa totutellut yliopistoelämään. Olen köhinyt ja niistellyt tasaisesti koko viikon kun en malttanut jäädä hoitamaan itseäni kunnolla vaan ravasin luennoilla, kuuntelemassa live jazzia ja promoamassa swing dance societyä Societies' Fayressä. Eilen (eli lauantaina) olin kuuden tunnin nykytanssi workshopissa. Jalkalihakseni huutavat edelleen leipää vaikka kuinka venyttelin ja kävin salilla kevyesti liikkumassa niitä takaisin normaalitilaan.


Yliopistoasioita: rakastan kirjallisuuskurssiani jo nyt ihan valtavasti! Kurssin pääluennoitsija/course coordinator Shane Alcobia-Murphy on loistava ja lukulistamme vaikuttaa tosi hyvältä. Ensimmäinen luento/introduction alkoi Lily Allenin Fuck Youn raikaessa luentosalissa ja seuraavat luennot ovat jatkaneet sen jalanjäljissä.


Saksan luennoitsijani aiheuttavat edelleen päänsärkyä ja latina on edelleen kivaa: käännetään tällä kurssilla kirjallisuutta (loppuvaiheessa OVIDIN METAMORPHOSES, eli nyt on hyvä syy käyttää opiskeluaikaa sen lukemiseen, virallisten käännösten tutkimista kuitenkin suositellaan).


Sairastelun nojalla ehdin lukea tavallista enemmän ja sain kurssikirjojen aloittamisen lisäksi luettua kaksi omaa kirjaa: Alice Seboldin Luckyn ja John Greenin A Fault In Our Starsin. Suosittelen muuten molempia lämpimästi.

Olen päättänyt, että ennenkuin lähden kesäksi Suomeen, olen lukenut jokaisen kirjan, joka minulla on täällä. Katsotaan miten menee.